Junnulentopallouutisia

Viime viikonvaihteessa teimme Jussin lentisjoukkueen kanssa pitkän pelireissun Savonlinnaan. Matkaan lähdimme perjanpaina kiireen vilkkaa heti työpäivän päätteeksi. Kyseessä oli C-poikien SM-sarjaturnaus, jossa olivat mukana myös Someron Voiman kaksi joukkuetta.

Kiitos aktiivisten vanhempien, meitä nousi bussiin 38 hengen porukka pelaajia, valmentajia ja pelaajien vanhempia. Bussimatka sujui leppoisissa, joskin hikisissä tunnelmissa. Jostain syystä bussin lämmityspatterit paahtoivat, niin että kärventyminen oli lähellä.

Yön vietimme Savonlinnan seurahuoneella ja aamutuimaan siirruimme turnauspaikalle. Sali oli komea, eikä sielläkään tarvinnut palella. Pelit menivät miten menivät. Voittoja tuli, mutta myös tappioita.

Kirjoitin jutun poikien SM-sarjasta ja Savonlinnan turnauksesta. Somero-lehti julkaisi sen eilen ja tekin voitte lukea sen tästä.

Someron Voimalla kaksi lentopallojoukkuetta C-poikien SM-sarjassa

Someron Voima on kuluvalla kaudella mukana C-poikien SM-sarjassa kahdella joukkueella. Vanhempaa ikäluokkaa edustava ykkösjoukkue ja nuoremmista C-pojista muodostettu kakkosjoukkue nousivat valtakunnan ylimmälle sarjatasolle joulukuun puolivälissä Loimaalla pidetystä ikäluokan aluemestaruusturnauksessa.  Kumpikin joukkue pelaa samassa lohkossa, jossa somerolaisjoukkueiden lisäksi ovat mukana Pielaveden Sampo, Lempäälän Jyry, Savonlinnan East Volley Juniorit, Mutalan Riento ja Korian Ponsi.

Lauantaina 7.2. joukkueet tekivät pitkän turnausmatkan Savonlinnaan.  Voiman ykkösjoukkueella oli turnauksessa neljä peliä. Menestyksekkään turnausmatkan saldo oli kolme voittoa ja yksi tappio. Varsinkin Lempäälää vastan pelatussa ottelussa Voiman pojat osoittivat kylmäpäistä peliasennetta nousemalla ratkaisevassa kolmannessa erässä 3-7 tappiolukemista 15-9 erävoittoon ja 2-1 otteluvoittoon. Ykkösjoukkue otti pisteet kotiin selvin 2-0 luvuin Mutalan Rientoa ja Voiman kakkosjoukkuetta vastaan pelaamistaan otteluista. Ainoan tappionsa joukkue koki Pielaveden Sampoa vastaan. Kaikki pelinsä 2-0 voittaneet Pielaveden pojat erottuivat selvästi lohkon kovimpana joukkueena.

Ykkösjoukkueen valmentaja Antti Latva oli tyytyväinen suojattiensa esitykseen. – Pelillisesti joukkue on selvästi kehittynyt ensimmäisestä Lempäälässä pelatusta SM-sarjaturnauksesta. Seuraava tavoitteemme on välieräpaikan varmistaminen.  Vaikka tavoitteen saavuttaminen lauantain turnauksen perusteella näyttääkin mahdolliselta, on sen eteen kuitenkin tehtävä rutkasti töitä, totesi Latva.

Kakkosjoukkue kohtasi Savonlinnassa oman seuran ykkösjoukkueen lisäksi Savonlinnan ja Lempäälän joukkueet. East Volleyta vastaan pelatussa ottelussa toisen erän voitto oli hyvin lähellä. Jatkopisteille venynyt erä  lipsahti kuitenkin kotijoukkueelle eräpistein 26-24. Lempääläläisiä vastaan pojat pelasivat hyvän ensimmäisen erän, mutta joutuivat toteamaan vastustajan tällä kertaa paremmakseen.

Kakkosjoukkueen valmentaja Jorma ”Jomi” Lehtonen kertoi nuoren joukkueen sairastelleen paljon viime viikkoina. – Moneen viikkoon ei ole pystytty vetämään yhtään harjoitusta niin, että kaikki olisivat olleet paikalla. Tappioista huolimatta poikien peli oli aika-ajoin ihan hyvää, joskin ailahtelevaa. Tänään tiukkoja pelejä ei pystytty ratkaisemaan omaksi eduksi, mutta voitot olivat niin lähellä, että loppukauden otteluista on lupa odottaa voittojakin, kommentoi Lehtonen pelin jälkeen.  – Kaikki pojat ovat nuorempaa ikäluokkaa, joten meneillään olevaa kautta voidaan pitää pitkälti harjoituksena ensi vuoden sarjaa ajatellen. Valmentaja haluaa myös kiittää kakkosjoukkueen vanhempia tuesta ja kannustuksesta.  Savonlinnan matkallakin kaikkien kahdeksan pojat äidit ja isät olivat kannustamassa omiaan.

C-poikien SM-sarjassa on mukana kaikkiaan 28 joukkuetta, jotka pelaavat neljässä seitsemän joukkueen lohkossa kaksinkertaisen runkosarjan. Lohkojen neljä parasta joukkuetta jatkavat välieriin. Seuraavan kerran Voiman pojat pelaavat SM-sarjaa Somerolla 8.3.

1-joukkueessa pelaavat  Kari Hieta, Tapio Hieta, Mikael Jääskeläinen, Lauri Kujala, Olli Latva, Artturi Lauranto, Leevi Länkä, Ville Saarenmaa ja Samuli Siikjärvi. Joukkuetta valmentavat Antti Latva ja Tuomas Länkä.

2-joukkueessa pelaavat Eemeli Kanasuo, Roope Kasvi, Juho-Pekka Lehtonen, Miikka Lehtonen, Rene Lehtonen, Jussi Ryhtä, Oskari Salminen ja Marko Tuomela. Joukkuetta valmentavat Jorma ”Jomi” Lehtonen ja Jorma ”Jore” Lehtonen.

Savonlinnan turnauksen tulokset ja taulukko

Lapsia kasvattamalla valmiuksia työelämään

Keskustelu kotiäitiyden paremmuudesta päivähoitoon verrattuna on kirvoittanut äidit ja isät avaamaan sanaisen arkkunsa. Luin juuri Eija-Riitta Korholan Uuden Suomen blogista kaunissanaisen kirjoituksen lasten kotihoidon puolesta. Hän oli monessa kohtaa oikeassa, eikä millään tavalla syyllistänyt niitä, jotka valitsevat toisin. Hän oli oikeassa sanoessaan, että mikäli kotiäitiyttä olisi ollut puolustamassa televisiossa joku muu kuin äärettömän provokatiivinen Nina Mikkonen, niin keskustelu olisi varmaan lähtenyt aivan toisille urille.

Olen miettinyt tätä kotihoitokysymystä lähinnä omien kokemusteni kautta. Itselläni on kolme lasta ja kokemusta sekä kotihoidosta, että päivähoidosta. Lisäksi tyttäreni on lastenhoitajana päiväkodissa. Minusta henkilöllä, jolla on kokemusta vain jommasta kummasta, ei ole oikeutta tuomita niitä, jotka ovat valinneet toisenlaisen hoitomuodon.

Muistan selkeästi, kuinka kolme vuotta lapsia kotona hoidettuani palasin työhön intoa uhkuen ja omasta mielestäni  huomattavasti ”parempana” työntekijä kuin ennen lasteni syntymää. Lapsia hoitaessani sain valmiuksia myös työelämään. Päätöksenteko- ja ongelmanratkaisukyky paranivat, stressiä siesin paremmin ja sosiaaliset taidotkin kehittyivät.

Kotiin ei kuitenkaan kannata jämähtää. 1-3 vuoden hoitovapaajakso varmasti on vielä hyvä katko työelämään ja parantaa työelämävalmiuksia. Pitkittyneenä kotiäitiys kuitenkin saattaa kääntyä äitiä itseään vastaan. Maailma ja työelämä muuttuvat hyvin nopeasti ja on vaara, että tarvittavaa osaamista ei enää olekaan kun olisi aika palata työhön. Useimmilla äidellä on kuitenkin jopa usean kymmenen vuoden työrupeama edessä lapsiperhevaiheen jälkeen.

Vanhemmille valinnat eivät ole tietenkään helppoja. Onneksi nykypäivänä on useinmiten mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen välillä. Jokaisella valinnalla saat jotain hyvää, mutta vastaavasti menetät jotain. Tehdyn päätöksen takana kannattaa kuitenkin seisoa pystyssä päin, eikä tuntea huonoa omaatuntoa. Lapsista kasvaa kyllä kunnon kansalaisia, kunhan tekee parhaansa.

Olen työssäkäyvä äiti ja ylpeä siitä

Viime päivinä on tiedotusvälineissä käyty vilkasta keskustelua päivähoidon ja kotihoidon vastakkainasettelusta. Keskustelu ryöpsähti liikkeelle Ylen aamutv:n 17.1. lähettämästä ”tyynysodasta”, jossa osapuolina olivat kotiäiti Nina Mikkonen ja kirjailija Jarkko Tontti. Katsoin hetki sitten kyseisen ohjelman Ylen sivuilta. Myötähäpeä oli se tunne joka minulle tuota rouva Mikkosen tykitystä kuunnellessani tuli pintaan. Yleensä pyrin vastaavissa tilanteissa poistumaan paikalta ja suojaamaan itseäni tuolta ikävältä tunteelta. Nyt kuitenkin päätin katsoa ohjelman loppuun saakka. Tehtävä oli todella raskas.

Kyse ei ollut millään muotoa keskustelusta. Mikkoska ei missään vaiheessa antanut Jarkko tontille edes suunvuoroa puhumalla koko ajan päälle. Kaikki Tontin esittämät tutkimuksiin perustuvat mielipiteet Mikkoska tuomitsi nollatutkimuksiksi, eikä suostunut edes kuuntelemaan niitä. Huusi vain koko ajan Tontin puheen päälle. Toimittaja ei edes yrittänyt saada keskusteluun mitään tolkkua. Kannattaisi Ylenkin miettiä keitä ottaa puhumaan suoriin lähetyksiin.

Entä sitten itse asia. Mikkoskahan on sitä mieltä, että äidin kotona tekemä kasvatustyö on ainoa oikea tapa kasvattaa ja hoitaa alle kouluikäisiä lapsia. Sen lisäksi myös koululaisilla tulee olla aina pullantuoksuinen äiti vastassa koulusta kotiin tullessa. Toinen vaihtoehto, päivähoito, taas hänen mielestään tuhoaa lapsen. Jarkko Tontti taas puolusti ruotsalaistutkimusta, jonka mukaan päivähoidossa olleeista lapsista tulee paremmin yhteiskunnassa pärjääviä kuin kotona hoidetuista lapsista ja siksi päivähoidosta pitäisi tehdä velvollisuus, kuten oppivelvollisuudestakin.

Kumpikin näkemys on mielestäni liian mustavalkoinen. Itse uskon vakaasti, että useimmat vanhemmat itse osaavat päättää miten lastensa hoidon ja kasvatuksen ratkaisevat. Toivon myös, että yhteiskunnassamme suodaan valinnan mahdollisuuksia kehittämällä sekä päivähoitoa, että tukemalla kotihoitoa. Totuushan tänä päivänäkin on, että harvalla on varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Itse koen olleeni onnellisessa asemassa, kun olen saanut hoitaa lapsiani kotona ja olen saanut aina hyvän hoitopaikan sitä tarvitessani. Hoidin Mattia ja Johannaa kotona yhteen menoon yli kolme vuotta. Päiväkotiin mennessään Matti oli vähän yli kolmevuotias ja Johanna puolitoistavuotias. Jussi meni kunnalliseen perhepäivähoitoon kummitädilleen puolitoistavuotiaana. Olen tehnyt myös osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä. Nyt kun Matti ja Johanna ovat jo aikuisia ja Jussikin yläkoulussa, voin vain todeta, että olen valintoihini tyytyväinen. Lapsistani on kasvanut ja kasvamassa pärjääviä ja hyvät sosiaaliset taidot omaavia aikuisia, jotka löytävät varmasti paikkansa tästä yhteiskunnasta.

Toivon sydämestäni, että yhteiskuntamme pysyy edelleen näiden lasten varhaiskasvatusasioiden suhteen moniarvoisena, suvaitsevaisena ja vaihtoehtoja tarjoavana. Lamankin kourissa tulee muistaa, että lapsista kasvaa tulevat aikuiset, jotka tätä yhteiskuntaa pitävät pystyssä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että 90-luvun alun lama on jättänyt pahat arvet osaan 80-90-lukujen lapsista ja se tulee lähituleveisuudessa vaikuttamaan tällä vuosikymmenellä syntyneiden ja syntyvien lasten ja perheiden elämään. Tukitoimia tarvitaan, etteivät ongelmat siirtyisi sukupolvelta toiselle.

Mikkoskan puheet eivät todellakaan saa minua tuntemaan millään muotoa huonoa omaatuntia siitä, että lapseni ovat olleet päivähoidossa ja minä töissä.

Katso ”tyynysota” tästä >>

Kiirettä pitää eikä sille ole loppua tiedossa

Alkuvuosi on ollut kiireinen kuten yleensäkin. Opistossa elämme toista vuoden kiirejaksoista. Puhelimet pirisevät jatkuasti ja kursseja alkaa päivittäin ja peruuntuukin aina joitain.

Heittäytymiseni politiikan kentille ei ainakaan ole vähentänyt näitä alkuvuoden kiireitä. Keskustan kunnallisjärjestön johtokunnan jäsenyys on vaalien jälkeen aiheuttanut jo useita kokousiltoja ja niitähän on tiedossa kuukausiin. Tänään kunnallisjärjestön yleinen kokous teki päätöksen luottamushenkiöpaikkojen täytöstä. Minulle on esitetty kahta paikkaa, joista kumpaankin olen erittäin tyytyväinen. Kaupunginvaltuusto valinnee minut maanantaisessa kokouksessaan Someron kaupungin elinkeinolautakuntaan ja Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuustoon. Saamani luottamustehtävät ovat haastavia, mutta uskon, että minulla on niiden hoidossa vaadittavaa asiantuntemusta ja osaamista. Paljon opittavaa kuitenkin on, joten kiireet eivät varmaankaan ole vähenemässä.

Jos Sinulla on jotain mielessäsi näiden kahden organisaation päätöksenteon suhteen, niin ota rohkeasti yhteyttä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Hyvää joulua

Terveisiä Helsingistä

Olen juuri palannut kolmen päivän mittaiselta kokousmatkalta Helsingistä. Kotiin on aina mukava tulla, vaikka arjesta poikkeava kokousmatka mukavaa vaihtelua onkin.

Minulla oli ilo ja kunnia edustaa Jyty Somero ry:tä, kun Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry:n jäsenyhdistysten edustajat kokoontuivat Helsingissä pidettyyn liittokokoukseen. Aiemmin Kunnallisvirkamieliiton nimellä tunnettu, kunnallisia työntekijöitä jo 90 vuotta edustanut, Jyty-liitto vietti liittokokouksensa tavallista juhlavimmissa merkeissä. Pääsimme kutsuvieraina mukaan Helsingin kaupungintalon juhlasalissa pidetyille juhlapäivällisille ja saimme seurata merkkipäivän kunniaksi järjestettyä mahtavaa ilotulistusta.

Mukavaa oli ja paljon uusia kokemuksia rikkaanpana sain palata kotiin.

Nöyrä kiitos kaikille minua äänestäneille

Vaalit ovat onnelliesti takanapäin ja on aika kiittää kaikkia minua ja keskustaa äänestäneitä. Olen erittäin iloinen saamastani 47:stä äänestä. Aivan valtuustopaikkaan se ei tällä kertaa riittänyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Uskon, että äänesi ei ole mennyt hukkaan. Valitut keskustan valtuutetut tulevat tekemään varmasti hyvää työtä kuntamme ja kuntalaistemme parhaaksi. Ehkä tästä vielä jonkinmoinen poliittinen ura urkenee, saapa nähdä.

Sydämelliset onnittelut kaikille valtuustoon valituille puoluekannasta riippumatta.  Tähän vaativaan työhön toivon Teille kaikille voimia ja viisautta.  Tuleva nelivuotiskausi ei varmasti tule olemaan helppo yhdellekään Teistä.

Tätä blogia tulen jatkossakin päivittämään. Älä kuitenkaan loukkaannu, vaikka joka viikko ei uusia kirjoituksia tulisikaan.

Vaaliaaton ajatuksia

Keilakaverini Timo kysäisi kunnallisvaaliehdokkuuteeni viitaten eilen osuuskaupan hyllyjen välissä, että saadaanko Somerolle keilahalli, jos minä pääsen valtuustoon. Itse asiassa hän kysyi, että teenkö sellaisen vaalilupauksen. Timo on huumorimiehiä ja hänelle olikin helppo vasta, etten lupaa mitään, mutta teen parhaani.Tuohon edelliseen kappaleeseen kiteytyy pitkälle minun tapani toimia. Eihän yksittäinen ehdokas tai puoluekaan voi varmuudella luvata minkään asian toteutumista lupaamallaan tavalla. Elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa.

Kunnallisen päätöksenteon tulee olla yhteispeliä, jonka tavoitteena on parhaalla mahdollisella tavalla palvella kuntalaisia tasa-arvoisesti. Erilaisten puolueiden ja ideologioiden rikkaus on väline, joka mahdollistaa virkamiesten valmistelemien päätösehdotusten käsittelemisen ja joskus myös kyseenalaistamisen. Erilaisia mielipiteitä esille tuomalla asioista voidaan tehdä paras mahdolinen päätös. Olkaamme siis avoimia myös muiden ajatuksille ja ideoille.

Politiikassa ja päätöksenteossa minua ihmetyttää ja harmittaa puolueiden välinen nokittelu ja periaatteesta vastaan paneminen. Jos hyvä idea on tullut ”väärän puolueen riveistä”, sitä ei voida hyväksyä, vaikka periaatteessa saatettaisi ollakin samalla kannalla. Pienpuolueiden onkin helppo harrastaa tätä nokittelua ja sysätä vastuu isommille. Eihän kuitenkaan ole vaaraa, että nämä pienien ryhmien tekemät muita miellyttämättömät esitykset tulisivat päätöksiksi.

Entä sitten puoluekuri – tuo pahalta kalskahtava sana, joka käsittääkseni tarkoittaa sitä, että koko ryhmä seisoo saman päätösehdotuksen takana, vaikka jonkun mielipide eroaisikin enemmistästä. Ryhmäkuri on demokraattista päätöksentekoa ryhmän sisällä. Enemmistön mielipide siis määrää. Puoluekuri ei ainakaan meidän puolueessa tarkoita sitä, etteikö eriäviä mielipiteitä hyväksyttäisi tai toisten mielipiteitä ei kuunneltaisi. Näistä mielipiteistä vain sitten pyritään aikaansaamaan yhteisymmärrys, jonka takana suurin osa ryhmästä on. Jos joku vielä tämän keskustelunkin jälkeen haluaa sitkeästi äänestää oman mielipiteensä mukaisesti on sekin mahdollista ilman ryhmästä erottamista tai muita sanktioita.

Läntisen Someron koulukeskushanke toteutettava tulevalla vaalikaudella

Läntisen Someron alueella toimii tällä hetkellä kaksi viiden kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa alakoulua. Lahden koulussa opiskelee koulutoimen alaisuudessa perusopetuksen 1-2-luokan 20 oppilasta ja perusturvan alaisuudessa toimii esiopetusyksikkö. Lisäksi Lahden koulun entisessä opettajien asuntolarakennuksessa toimii Sammalniityn päiväkoti. Pitkäjärven koulussa opiskelee perusopetuksen 3-4 luokan 36 oppilasta. Koulut on yhdistetty hallinnollisesti jo vuonna 1997, mutta samaan koulurakennukseen toimintaa ei ole vieläkään saatu.

Koulujen hallinnollisen yhdistämisen tavoitteena oli ettei alueella toimisi kahta kaksiopettajaista koulua ja monen ikäluokan yhdysluokkia. Tähän tavoitteeseen on päästy vain osittain johtuen siitä, että opetus tapahtuu kahdessa erillisessä yksikössä. Lahden alkuopetuskoulu toimii käytännössä yhden opettajan kouluna ja Pitkäjärven koulu kahden opettajan kouluna.

Siitä saakka kun koulut hallinnollisesti yhdistettiin, on puhuttu uuden alakoulun, esiopetuksen ja päiväkodin toiminnot yhteen yksikköön kokoavan koulukeskuksen rakentamisesta. Onko investointi vanhojen rakennusten saneerausta ja lisärakentamista vai tehdäänkö uusinrakennus. Siitä ei tunnuta päästävän yhteisymmärrykseen. Myös tulevan koulun paikka tuntuu olevan avoinna. Rakennetaanko se Pitkäjärvelle vai Lahden koulun paikalle vai kenties jonnekin aivan uuteen paikkaan. Kaikki mahdollisuudet ovat keskusteluissa välähdelleet.

Minun lapseni ovat jo alakoulusta ulos kasvaneet. Siksi minun onkin helppo katsoa asiaa ulkopuolisen näkökulmasta. Pitkäjärvelle rakentamista puoltaa koulun sijainti kylätaajamassa ja Lahden koulun paikka on liikenteellisesti ihanteellinen. Monelle Lahden koulu ja päiväkoti on Someron keskustaan suuntautuvan työmatkan varrella.

Rakennetaan koulu sitten kumpaan paikkaan tahansa, tulee hanke saada käyntiin mahdollisimman pian. Nykyisellään tilanne on kestämätön ja erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, että kaikki halukkaat eivät mahdu alueen kouluihin, vaan heidät joudutaan ohjaamaan muualle.

Someron nykyisellä kouluverkolla alueelle sijoittuvan koulun koko tulisi olemaan n. 6o oppilasta ja 3 opettajaa. Ihan hyvän kokoinen koulu siis. Maksimissaanhan kolmiopettajaisessa koulussa voisi Someron kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan olla n. 80 oppilasta. Tällainen koulu- ja päivähoitoyksikkö toki voidaan rakentaa, mutta nykyisellä kouluverkolla sen toteuttamiseen ei saada valtionosuutta.

Vaikuttaa siltä, että ainakaan näin vaalien alla millään puolueella ei ole rohkeutta lähteä suunnittelemaan yhdenkään pienen koulun lakkauttamista. Ainakin tällaisen käsityksen olen saanut.

Itse olen kuitenkin miettinyt, onko pieni koulu omalla kylällä niin arvokas, että sen olemassaolon vuoksi kannattaa luopua kunnon opetustiloista, usean opettajan tuomasta asiantuntemuksesta, suuremmasta sosiaalisesta verkostosta ja monesta muustakin isomman koulun edusta.

Vaikka Lahden koulu onkin lähellä kotiani, en näe tätä läheisyyttä niin suurena itseisarvona, että sen vuoksi luopuisin monesta muusta tärkeästä asiasta. Lain mukaanhan kunnan pitää järjestää koululaisille kuljetus, mikäli koulumatkan pituus on yli viisi kilometriä. Somerolla lapsia tosin kuljetetaan paljon lyhyempiäkin matkoja koulumatkan vaarallisuuden yms. syiden vuoksi. Käsittääkseni kyläkoulujen oppilaista suuri osa on nykyiselläkin kouluverkolla kuljetusten piirissä.

Vitkuttelun aika on ohi. Kotikaupunkimme taloustilanne on niin hyvä, että rakennetaan se koulu omilla rahoilla. Mahdollisen valtionosuuden odottelu saattaisi lykätä hanketta vieläkin useilla vuosilla, vaikka kouluverkkoon puututtaisikin. 50-80 oppilaan uusi ja ajanmukainen koulu ja sen yhteydessä oleva  päivähoitoyksikö on niin vetovoimainen, että vähitellen myös lähialueen pienten koulujen alueelta alkaa tulla liikehditää tähän suuntaan. Jos tai kun rahat eivät enää jonain päivänä riitä, tehdään ne kipeät ratkaisut.

Onko koulu liian rankka paikka oppilaille ja opettajille?

Kouluympäristössä kuohuu taas. Emme ole vielä käsitelleet Kauhajoen tapahtumiakaan loppuun, kun uusi koulumaailmaa sivuava tragedia on uutisoitu. Oulun perhesurman kaikki osapuolet olivat läheisesti yhteydessä kouluun. Lapsille koulu oli opinahjo ja vanhemmille työpaikka.

Oulun tragedian myötä mieleeni on noussut väkisinkin kysymys siitä, miksi koulumaailmassa joillakin on niin rankkaa ja raskasta, että mieli järkkyy ja läheisille tehdään pahaa. Vaatiiko kouluyhteisö kaikilta osapuolilta liikaa vai eikö ongelmia huomata? Tai kenties ei olekaan olemassa riittävän hyviä toimintamalleja ja ohjeita havaittuihin vaaranpaikkoihin puuttumiseen?

Kauhajoen ja Oulun tragedioissa yhdeksi syylliseksi on noussut Suomen aselaki, joka on sallinut tappamiseen tarkoitettujen käsiaseiden helpohkon saannin. Nyt asiaa ollaan korjaamassa ja se onkin hyvä asia. Revolverit tai metsästysaseet eivät kuitenkaan ole ainoita aseita, joilla kanssaihmisiä  tai itseä voidaan vahingoittaa. Siksi pelkällä aselakiin puuttumisella ei pystytä pureutumaan ongelmien ytimiin, syihin, jotka ajavat ihmisiä näihin epätoivoisiin tekoihin.

Koulukiusaaminen tuntuu olevan yksi merkittävä syy kouluissa tapahtuvien murhenäytelmien syntyyn. Usein koulukiusatuksi joutuminen vaikuttaa uhrien koko tulevaan elämään. Osa aikuisiässäkin tehdyistä väkivallanteoista ja itsemurhista saattaa johtua kouluajan traumaattisista kiusatuksitulemiskokemuksista.

Koulukiusaamisen seuraukset tunnetaan ja sen kitkemiseksi kouluissa pyritään tekemään kaikki voitava. Yhteiskunnassa ja koulumaailmassa on kuitenkin jotain vialla, kun jatkuva kiusaaminen on edelleenkin mahdollista. Koulukiusaamisen estämiseksi tehtävä työ pitää saada kouluyhteisön jokapäiväiseksi toiminnaksi. Pelkällä valvonnalla ja puheilla ei välttämättä päästä tavoitteeseen, vaan asenteisiin vaikuttaminen on se tärkein tehtävä. Kaikki lapset pitää saada jo pienestä pitäen ymmärtämään, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja ihmisten erilaisuutta tulee hyväksyä. Joillekin näiden asioiden omaksuminen saattaa olla muita vaikeampaa. Heillä voi olla vaikeista kotioloista tai huonoista roolimalleista  johtuvia ongelmia tai muuta pahaa oloa, joiden vuoksi muodostunut heikko itsetunto ajaa heitä koulukiusaamisen kaltaisiin tekoihin. Nämä lapset ja nuoret tulee tunnistaa ja heidän ohjaamiseensa tulee varata muita enemmän voimavaroja.

Koulumaailmaa kehitetään koko ajan. Juuri nyt on ajankohtaista taito- ja taideaineiden sekä liikunnan lisääminen perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Edellisessä uudistuksessa edellä mainittujen aineiden osuus jäi kovin pieneksi. Oppiaineiden sisältöäkin voisi muokata luovuutta ja kädentaitoja kehittäviksi ja joitain asioita voitaisi hyvin oppia esimerkiksi luonnossa liikkuen.

Toivoisin myös, että koulussa vähennettäisi numeerista arviointia. Mielestäni annettujen tehtävien hyväksytysti suorittaminen olisi riittävä osaamisen mittari suurimmassa osassa perusopetuksen oppiaineita. Numeroarvioita käyttäisi lähinnä vain äidinkielessä, matematiikassa ja yhdessä vieraassa kielessä. Näin koulumaailma tulisi ehkä hieman vähemmän paineita aiheuttavaksi. Opettajillekin jäisi aikaa enemmän ohjata lapsia yhteiskunnassa pärjäämiseen kuin kokeisiin valmistautumiseen.