Nöyrä kiitos kaikille minua äänestäneille

Vaalit ovat onnelliesti takanapäin ja on aika kiittää kaikkia minua ja keskustaa äänestäneitä. Olen erittäin iloinen saamastani 47:stä äänestä. Aivan valtuustopaikkaan se ei tällä kertaa riittänyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Uskon, että äänesi ei ole mennyt hukkaan. Valitut keskustan valtuutetut tulevat tekemään varmasti hyvää työtä kuntamme ja kuntalaistemme parhaaksi. Ehkä tästä vielä jonkinmoinen poliittinen ura urkenee, saapa nähdä.

Sydämelliset onnittelut kaikille valtuustoon valituille puoluekannasta riippumatta.  Tähän vaativaan työhön toivon Teille kaikille voimia ja viisautta.  Tuleva nelivuotiskausi ei varmasti tule olemaan helppo yhdellekään Teistä.

Tätä blogia tulen jatkossakin päivittämään. Älä kuitenkaan loukkaannu, vaikka joka viikko ei uusia kirjoituksia tulisikaan.

Vaaliaaton ajatuksia

Keilakaverini Timo kysäisi kunnallisvaaliehdokkuuteeni viitaten eilen osuuskaupan hyllyjen välissä, että saadaanko Somerolle keilahalli, jos minä pääsen valtuustoon. Itse asiassa hän kysyi, että teenkö sellaisen vaalilupauksen. Timo on huumorimiehiä ja hänelle olikin helppo vasta, etten lupaa mitään, mutta teen parhaani.Tuohon edelliseen kappaleeseen kiteytyy pitkälle minun tapani toimia. Eihän yksittäinen ehdokas tai puoluekaan voi varmuudella luvata minkään asian toteutumista lupaamallaan tavalla. Elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa.

Kunnallisen päätöksenteon tulee olla yhteispeliä, jonka tavoitteena on parhaalla mahdollisella tavalla palvella kuntalaisia tasa-arvoisesti. Erilaisten puolueiden ja ideologioiden rikkaus on väline, joka mahdollistaa virkamiesten valmistelemien päätösehdotusten käsittelemisen ja joskus myös kyseenalaistamisen. Erilaisia mielipiteitä esille tuomalla asioista voidaan tehdä paras mahdolinen päätös. Olkaamme siis avoimia myös muiden ajatuksille ja ideoille.

Politiikassa ja päätöksenteossa minua ihmetyttää ja harmittaa puolueiden välinen nokittelu ja periaatteesta vastaan paneminen. Jos hyvä idea on tullut ”väärän puolueen riveistä”, sitä ei voida hyväksyä, vaikka periaatteessa saatettaisi ollakin samalla kannalla. Pienpuolueiden onkin helppo harrastaa tätä nokittelua ja sysätä vastuu isommille. Eihän kuitenkaan ole vaaraa, että nämä pienien ryhmien tekemät muita miellyttämättömät esitykset tulisivat päätöksiksi.

Entä sitten puoluekuri – tuo pahalta kalskahtava sana, joka käsittääkseni tarkoittaa sitä, että koko ryhmä seisoo saman päätösehdotuksen takana, vaikka jonkun mielipide eroaisikin enemmistästä. Ryhmäkuri on demokraattista päätöksentekoa ryhmän sisällä. Enemmistön mielipide siis määrää. Puoluekuri ei ainakaan meidän puolueessa tarkoita sitä, etteikö eriäviä mielipiteitä hyväksyttäisi tai toisten mielipiteitä ei kuunneltaisi. Näistä mielipiteistä vain sitten pyritään aikaansaamaan yhteisymmärrys, jonka takana suurin osa ryhmästä on. Jos joku vielä tämän keskustelunkin jälkeen haluaa sitkeästi äänestää oman mielipiteensä mukaisesti on sekin mahdollista ilman ryhmästä erottamista tai muita sanktioita.

Hyvinvoiva henkilökunta hyvän kuntamaineen luojana

Voidaan kysyä, kumpi oli ensin? – Hyvämaineinen kunta vai hyvinvoiva- ja työtyytyväinen henkilökunta. Tämän kysymyksen esitin itselleni opiskellessani yritysviestinnän erikoistumisopintoja Turun ammattikorkeakoulussa. Olin valinnut opintoihin kuuluvan kehittämistyöni aiheeksi Someron kaupungin sisäisen viestinnän kehittämissuunnitelman laatimisen. Erilaisiin lähteisiin tutustuessani tulin vakuuttuneeksi hyvinvoivan, tyytyväisen ja työhönsä sitoutuneen henkilökunnan suuresta merkityksestä hyvän kuntamaineen muodostumisessa.

Hyvämaineinen kunta arvostaa työntekijöitään ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti sekä panostaa henkilöstökoulutukseen. Tällaisen kunnan työntekijät ovat sitoutuneita työyhteisöönsä ja ylpeitä työstään.

Kuntamaine voidaan määritellä kunnalle tärkeiden tahojen ja henkilöiden mielipiteenä kunnan todellisesta toiminnasta. Kuntamainetta rakennetaan niissä tarinoissa, joita ihmiset kertovat. Tarinat syntyvät ja leviävät erilaisissa tilanteissa, kuten kunnallisia palveluita käytettäessä, mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Ei siis ole samantekevää mitä kunnan työntekijä kertoo työnantajastaan asiakkailleen ja läheisilleen. Työhönsä ja työyhteisöönsä tyytyväinen henkilökunta viestii lähiverkkojensa välityksellä positiivista viestiä kunnasta.

Viestintä, erityisesti sisäinen viestintä, on yksi niistä keinoista joiden avulla henkilöstön työtyytyväisyyteen ja –hyvinvointiin voidaan suuressa määrin vaikuttaa. Viestintä tulisikin nähdä eräänlaisena koko organisaatiota verhoavana ”sateenvarjona” joka luo yhteisen vireen kaikelle toiminnalle tai ”liimana”, joka yhdistää yksiköitä ja toimialoja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Viestintää tarvitaan kaikkialla yhteisössä ja se nivoutuu läheisesti henkilöstöhallintoon ja tietohallintoon ja markkinointi on osa sitä.

Tulevaisuudessa kunnilla tulee olemaan enenevässä määrin rekrytointiongelmia. Siksi ei olekaan samantekevää, minkälainen maine kunnalla on työnantajana. Kun tekijöistä on pulaa, voivat parhaat henkilöt valita työpaikkansa useasta sopivasta vaihtoehdosta. Silloin vaakakupissa painaa, ehkä palkkaakin enemmän, juuri kunnan maine.

Haluan olla mukana rakentamassa Someron kaupungista hyvämaineista kuntaa, jonka henkilökunta on tyytyväistä työhönsä ja työyhteisöönsä ja jonka vapautuvat työpaikat ovat haluttuja osaajien keskuudessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan hyvin suunniteltua ja organisoitua ulkoista ja sisäistä viestintää sekä työhyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Jos tässä onnistumme, ja lisäksi pystymme luomaan toimivat yhteistyömuodot lähikuntien, yritysten, yhdistysten ja muiden kaupungillemme tärkeiden tahojen kanssa, tulemme menestymään itsenäisenä maaseutukaupunkina.

• Lähde: www.kunnat.net

Artikkeli on julkaistu Someron keskustan vaalilehdessä.

Ilmaista mainosta

Pääsin sitten tänään valtuustoehdokaskolleegani Inkeri Majurin kanssa Somero-lehteen. Ilmaista mainosta siis 🙂

Vaikka olen aloittelija politiikan kentillä, en ole kokematon median kanssa toimimisen suhteen. Olen työni tiimoilta antanut lehdille useita jutunaiheita ja haastattelujakin vuosien varrella ja kuvani on useaan kertaan löytänyt tiensä paikallislehden sivuille. Olen myös opiskellut yritysviestintää ja siihen  ja työhöni liittyen kirjoittanut myös lehdistötiedotteita.

Tällainen yllättävä haastattelu, jonka perusteella juttu lehteen tehtiin, on melko haastava tilanne. Pitäisi pystyä vastaamaan moniin kysymyksiin eri aloilta. Pitää samalla miettiä mitä mieltä on, mitä asiasta oikeasti tietää ja mitä sopii lehden palstoilla julkisesti sanoa.

Onneksi toimittajat nykyisin suhtautuvat myönteisesti siihen, että pyydän jutun luettavakseni ennen kuin se julkaistaan lehdessä. Näin pystyn vielä tarkistamaan onko sanomani ymmärretty oikein. Mikään ei ole inhottavampaa kuin lukea lehdestä omaan suuhun laitettuja sanoja, joita en ole sanonut tai ainakaan tarkoittanut. Harvoin tällaisia tilanteita ammattitaitoisten toimittajien kanssa vastaan tulee. Useinmiten vastausviestissä voin vain todetan jutun olevan ok. Kaikkiin pikkujuttuihin ei edes kannata puuttua ja toimittajallahan on oikeus kirjoittaa jutusta omanlaisensa. Sitä kunnioitan. Faktavirheet kyllä korjaan aina. Mielestäni siten palvelen myös toimittajaa ja jutun julkaisevaa lehteä.

Julkisuuden suhteen voidaan käyttää tulesta perinteiseti käytettyä sananpartta ”hyvä renki, mutta huono isäntä”. Näinhän asia juuri on. Julkisuus on hyvä apulainen monessakin mielessä myös ehdokkaille. Jos sinut tunnetaan hyvin ennen ehdolle asettumistasi, on sinun helpompi saada ajatuksesi jäämään ihmisten mieliin. Tuttuihin kasvoihin ja tuttuun nimeen on helpompi yhdistää asioita.

Julkisuudella on myös kääntöpuolensa, jonka kanssa en halua missään vaiheessa joutua tekemisiin. Nykypäivän iltapäivälehtijounalismi on monessa kohtaa mennyt yli sietokyvyn. Esimerkiksi johtavien poliitikkojen yksityiselämällä ei tunnu enää olevan minkäänlaista lainsuojaa.

Tuo lapsesi Pellekaija Pumin konserttiin

Someron keskusta järjestää huomenna lauantaina 4.10.2008 klo 11 ilmaisen lastenkonsertin Nuorisotalo Jukolassa. Tule sinäkin ja tuo lapsesi kuulemaan ja näkemään Pellekaija Pum livenä. Samalla voit tavata meitä keskustan kunnallisvaaliehdokkaita ja keskustella kanssamme itseäsi kiinnostavista asioista. Konsertin kanssa samaan aikaan klo 10-13 on myös torilla monenmoista toimintaa.

Nähdään Jukolassa ja torilla.

• Pellekaija Pumin kotisivut >>

Ehdokas numero 39

Nyt olen sitten rouva 39. Ehdokasnumerot vahvistettiin eilisiltaisessa vaalilautakunnan kokouksessa ja minulle osui tuollainen melkoisen mitäänsanomaton numero. Eipä se erityisemmin aikaansaa  positiivisia eikä negatiivisiakaan mielikuvia. 39 on perusluku muiden kaltaistensa joukossa.

Ehdokasnumero on kuitenkin tärkeässä osassa kun valtuustoon pyritään. Jotain pientä mainontaa pitäisi tehdä ja silloin numeron tulee olla näkyvissä. Tilasinkin heti nipun käyntikortteja jaettavaksi ystäville, tuttaville ja vähän vieraammillekin. Käyntikorttiin painatin ehdokasnumeron lisäksi yhtenä tärkeimmistä tiedoista tämän blogini osoitteen. Tavoitteenani on, että mahdollisimman moni kävisi lukemassa mielipiteitäni. Käyntikortit taitavatkin sitten olla ainut rahallinen panostukseni tähän vaalityöhön.

Lisää vaalikoneita

Viime viikon aikana olen käynyt vastailemassa useaan vaalikoneeseen. Käypä sinäkin vertailemassa omia mielipiteitäsi minun mielipiteisiini seuraavissa vaalikoneissa.

• Somero-lehden vaalikone (sama vaalikone löytyy myös mm. Turun Sanomien ja Salon Seudun Sanomien sivuilta)
• YLE:n vaalikone (avautuu näinä päivinä)
• MTV3:n vaalikone
• Terveydenhuollon vaalikone
• Facebookin sosiaalinen vaalikone (edellyttää kirjautumisen Facebookiin)

Näihin kaikkiin olen nyt vastannut. Olen useaan kysymykseen antanut myös sanallisia kommentteja, joita et löydä mistään muualta.

Puutarhakaupunkeja luomaan

Pääministeri Matti Vanhanen ehdotti vähän aikaa sitten, että Suomeen pitäisi muodostaa pieniä väljästi asuttuja puutarhakaupunkeja, joilla olisi omat lähipalvelut ja työpaikkoja lähellä asuinpaikkaa. Hän sai milipiteillään niin kutsutusti lunta tupaa poliittisen kentän molemmilta  laidoilta tasapuolisesti. Muiden puolueiden mielestä suomalaiset pitäisi sijoittaa rautateiden varsille tiiviisti rakennettuihin kerrostalolähiöihin, joista kuljetaan junalla töihin pääkaupunkiin tai muihin suuriin keskuksiin. Näin minä ainakin asian ymmärsin.

Ajattelin heti Matin ajatuksesta  kuulessani, että onpa hieno ajatus. Tällaisia väljään asuttuja pieniä puutarhakaupunkejahan meillä on ympäri kaunista kotimaatamme. Miksipä emme kehittäisi niitä. Miksi vireät ja vihreät pikkutaajamat pitäisi näivettää ja siirtää ihmiset suurkaupunkien liepeille kerrostaloihin. 60- ja 70-luvuillahan nähtiin mitä siitä seurasi, kun maaseudun väki joutui pakon edessä siirtymään kaupunkeihin.

Tästä asiasta suomalaiset pääsivät äänestämään jo ennakkoon. Yle Uutiset teetti Taloustutkimuksella kyselyn  asiasta  ja tuloshan oli aivan selvä. Kyselyyn vastanneista 53 prosenttia haluaisi asua juuri tällaisissa Matin esittämissä väljästi maaseudulla tai kaupinkien läheisyydessä sijaitsemissa  taajamissa. Kyselyn mukaan eniten tällaista yhdyskuntarakennetta kannattivat lapsiperheet, joista 55 prosenttia piti mallia hyvänä.

On hienoa, että asiasta alettiin käydä keskustelua juuri kunnallisvaalien alla. Minun on vaikea kuvitella, että minkään puolueen valtuutetut tietoisesti lähtisivät oman pikkukaupunkinsa tai pikkutaajamansa alasajoon suurkaupunkien tukemiseksi. Puolueiden suuret linjat ja ideologiat ovat kuitenkin se perusta, jolta myös kunnallinen demokratia toimii. Miksi äänestäisit sellaista ehdokasta, jonka puolue ei selvästikään halua puolustaa sitä yhdyskuntarakennetta ja asumismallia, jota  itse kannatat?

• Tutustu tutkimuksen tuloksiin tästä >>

Vaalikoneeseen vastaamassa

Internetissä toimiva vaalikone on hieno keksintö. Siitä kuka tahansa mattimeikäläinen voi hakea ehdokkaita, joiden mielipiteet vastaavat lähinnä omia.

Jokaisen vähänkin aikaansa seuraavan ja valtuustoon tosissaan pyrkivän ehdokkaan, kannatta ehdottomasti käydä kertomassa mielipiteensä vaalikoneelle. Tätä ilmaisen viestintä- ja mainoskanavan käyttömahdollisuutta ei kannata missata.

Eilen minäkin kävin vastailemassa YLE:n vaalikoneen kysymyksiin. Joihinkin kysymyksiin vastaukset tulivat helposti ja tekstikommentteja perään rivikaupalla. Jotkut kysymykset taas olivat vaikeita ja aihepiiriltään vierata, eikä niihin vastaaminen ollut kovinkaan helppoa.

YLE:n vaalikone avautuu äänestäjille syyskuun lopussa. Käypä sinäkin siellä kokeilemassa kenen somerolaisen ehdokkaan mielipiteet ovat lähinnä omiasi. Ellet satu saamaan koneen avulla minusta hengenheimolaista, käy kuitenkin katsomassa mitä olen kysymyksiin vastannut. Saatan olla jossain Sinulle tärkeässä asiassa samaa mieltä kanssasi.

• www.yle.fi/vaalit