Minulla oli mahdollisuus osallistua Lounais-Hämeen ja Kanta-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymien Yllästunturin juurelle Äkäslompoloon suuntautuneelle seminaarimatkalle. Majapaikkanamme oli Kuerkievarin koulutuskeskus, jossa vietimme neljä luennoilla, kokouksilla, neuvotteluilla, kulttuurilla ja liikunnalla täytettyä seminaaripäivää.
Matkamme tarkoituksena oli uusien luottamushenkilöiden perehdytys ammatillisen koulutuksen hallinnollisiin kiemuroihin ja selvitellä hallitusten ja virkamiesten mielipiteitä kuntayhtymien yhdistämiseen. Opetusministeriö on ohjeistanut kuntayhtymiämme yhteistyöhön parashankkeen nimissä. Ensimmäinen askel on otettu ja jatkossa näemme mihin se vie.
Luentojen ja neuvottelujen lisäksi ohjelmassamme oli mm. Äkäslompolon kappelissa järjestetty Petri Laaksosen lämminhenkinen konsertti, patikointia luonnossa ja päivällinen elämysravintola Haltiankammissa, jonka jälkeen kävimme vielä paikallisessa tanssipaikassa katsomassa ja kuulemassa Anne Mattilaa.
Itselleni mieliinpainuvin kokemus oli Ylläksen huipulle kiipeäminen. Olimme Kati Fonsell-Laurilan kanssa ainoat haasteen vastaan ottaneet. Kiipesimme tunturille huoltotietä pitkin, mutta kyllä se silti koville otti. Nousu oli todella jyrkkä ja vastatuuli lisäsi nousun raskautta. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen huipulle päästessämme näky ja tunne olivat kuitenkin ennenkokematotomat ja tavoitteen saavuttaminen tuntui raskaan taivalluksen jälkeen mukavalta, varsinkin kun tiesi paluumatkan olevan huomattavasti helpompi. Huipulta avautui huikeat maisemat Lapin erämaihin. Kivisiä tuntureita näkyi joka suuntaan silmänkantamattomiin.
Syyskuun pitäisi olla parasta ruska-aikaa, mutta tänä vuonna Lapin ruska kalpeni täysin etelän ruskalle. Väriloiston näimme vasta kotiin saapuessamme. Ja kotiinhan on aina matkalta mukava tulla.
Kuvia Yllästunturin huipulta ja juurelta löytyy kuvagalleriasta.
Riitta Anneli 