Kevät on edennyt jo siihen vaiheeseen, että koivut ovat ehtineet hiirenkorvalle. Hienoa. Kesäihmisenä jaksan keväästä toiseen iloita luonnon heräämisestä, valon lisääntymisestä ja lämmöstä. Tuntuu siltä, että kasvan pituuttakin muutaman sentin kevään myötä. Pimeän ja ankean syksyn ja talven jälkeen kaikki tekeminenkin maistuu ihan erilaiselta. En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin, joiden sormet syhyisivät puutarhanhoidon pariin. Ainut, mistä innostun, on puiden oksien leikkaaminen. Se homma kun hoituu loistavasti pystyasennossakin, eikä tarvitse kykkiä tai kontata maassa.
Siispä nautitaan keväästä ja tulevasta kesästä. Kumpikin menee valitettavan nopeasti ohi ja olemme taas piemeässä syksyssä.
Riitta Anneli 