”Tuu tuu tupakkarullaa
– mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä
– hämäläisten Härkätietä.”
Edellä olevan laulun sanoihin me somerolaiset ja monet muutkin suomalaiset ovat nukahtanut jo vuosikymmenten ja -satojenkin aikana. Itselleni laulu on enemmänkin totta. Turusta Hämeenlinnaan johtava Turuntie tai Härkätie, kummaksi sitä missäkin kohtaa kutsutaan, näkyy kotini ikkunasta.
Linja-autoja Turuntiellä kulkee nykypäivänä hyvin harvoin. Siksi meillä eteläisen Suomen ytimessä asuvilla maalaisilla ei olekaan elinmahdollisuuksia ilman omia henkilöautoja. Sama koskee suurinta osaa laajan kotimaamme haja-asutusalueilla asuvia ihmisiä.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen on ehdottanut, että painopiste nykyisestä auto- ja ajoneuvoverotukesta pitäisi siirtää ajan, paikan ja ajoneuvojen päästöjen määritämiin kilometripohjaisiin maksuihin.
Ehdotus yksityisautoilun verotuksen muuttamisesta sinänsä on kannatettava ajatus ja vaikuttaa siltä, että Vehviläisen ehdotuksessa saattaisi olla siemen hyväänkin malliin.
Itse maaseudulla, julkisen liikenteen ulottumattomissa, asuvana näen ajoneuvon ”kotipaikan” vaikutuksen maksuihin hyvin merkittävänä. Haja-asutusalueella, jossa julkista liikennettä ei ole, tulisi maksujen olla selkeästi pienemmät kuin taajamissa, joissa joukkoliikenne on yhteiskunnan tuella hyvin hoidettu ja kaikkien ulottuvilla.
Nykyinen järjestelmä, joka rankaisee yksityisautoilua tasapuolisesti kaikkialla Suomessa, tulisi ehdottomasti romuttaa ja luoda haja-asutusalueilla asuvien yksityisautoilua suosiva järjestelmä, joka samalla suosisi taajamien joukkoliikenteen käyttöä niissä tapahtuvan yksityisautoilun kustannuksella.
Hieman ennen Vehviläisen esitystä uutisoitiin hallituksen olevan muuttamassa verotuksen työmatkavähennystä suoraviivaiseen ja yksinkertaiseen malliin, jossa kaikki saisivat samansuuruisen pelkästään työmatkan pituudesta riippuvan vähennyksen.
Ehdotus vaikuttaa ensilukemalta hyvältä, mutta sisältää ikävän julkisen liikenteen käyttöä suosivan vaikutuksen. Tosiasiahan on, että valtio ei varmasti halua nostaa työmatkavähennyksen kokonaisvaikutusta verotuloihin. Jos siis siirrytään yhteen kilometrihintaan, häviävät ne, jotka ovat nykyisin saaneet korvauksen oman auton mukaan.
Nämä kaksi hallituksen päätösvallassa olevaa asiaa tulisikin niputtaa yhteen, jotta muutosten yhteisvaikutukset voidaan ottaa huomioon.
Paras hankkeen, kuntien yhdistymisen ja valtion rationalisointitoimien vuoksi kuntien ja valtion palvelut karkaavat yhä kauemmas, joka osaltaan lisää yksityisautoilun tarvetta.
Riitta Anneli 