Nöyrä kiitos kaikille minua äänestäneille

Vaalit ovat onnelliesti takanapäin ja on aika kiittää kaikkia minua ja keskustaa äänestäneitä. Olen erittäin iloinen saamastani 47:stä äänestä. Aivan valtuustopaikkaan se ei tällä kertaa riittänyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Uskon, että äänesi ei ole mennyt hukkaan. Valitut keskustan valtuutetut tulevat tekemään varmasti hyvää työtä kuntamme ja kuntalaistemme parhaaksi. Ehkä tästä vielä jonkinmoinen poliittinen ura urkenee, saapa nähdä.

Sydämelliset onnittelut kaikille valtuustoon valituille puoluekannasta riippumatta.  Tähän vaativaan työhön toivon Teille kaikille voimia ja viisautta.  Tuleva nelivuotiskausi ei varmasti tule olemaan helppo yhdellekään Teistä.

Tätä blogia tulen jatkossakin päivittämään. Älä kuitenkaan loukkaannu, vaikka joka viikko ei uusia kirjoituksia tulisikaan.

Vaaliaaton ajatuksia

Keilakaverini Timo kysäisi kunnallisvaaliehdokkuuteeni viitaten eilen osuuskaupan hyllyjen välissä, että saadaanko Somerolle keilahalli, jos minä pääsen valtuustoon. Itse asiassa hän kysyi, että teenkö sellaisen vaalilupauksen. Timo on huumorimiehiä ja hänelle olikin helppo vasta, etten lupaa mitään, mutta teen parhaani.Tuohon edelliseen kappaleeseen kiteytyy pitkälle minun tapani toimia. Eihän yksittäinen ehdokas tai puoluekaan voi varmuudella luvata minkään asian toteutumista lupaamallaan tavalla. Elämmehän demokratiassa emmekä diktatuurissa.

Kunnallisen päätöksenteon tulee olla yhteispeliä, jonka tavoitteena on parhaalla mahdollisella tavalla palvella kuntalaisia tasa-arvoisesti. Erilaisten puolueiden ja ideologioiden rikkaus on väline, joka mahdollistaa virkamiesten valmistelemien päätösehdotusten käsittelemisen ja joskus myös kyseenalaistamisen. Erilaisia mielipiteitä esille tuomalla asioista voidaan tehdä paras mahdolinen päätös. Olkaamme siis avoimia myös muiden ajatuksille ja ideoille.

Politiikassa ja päätöksenteossa minua ihmetyttää ja harmittaa puolueiden välinen nokittelu ja periaatteesta vastaan paneminen. Jos hyvä idea on tullut ”väärän puolueen riveistä”, sitä ei voida hyväksyä, vaikka periaatteessa saatettaisi ollakin samalla kannalla. Pienpuolueiden onkin helppo harrastaa tätä nokittelua ja sysätä vastuu isommille. Eihän kuitenkaan ole vaaraa, että nämä pienien ryhmien tekemät muita miellyttämättömät esitykset tulisivat päätöksiksi.

Entä sitten puoluekuri – tuo pahalta kalskahtava sana, joka käsittääkseni tarkoittaa sitä, että koko ryhmä seisoo saman päätösehdotuksen takana, vaikka jonkun mielipide eroaisikin enemmistästä. Ryhmäkuri on demokraattista päätöksentekoa ryhmän sisällä. Enemmistön mielipide siis määrää. Puoluekuri ei ainakaan meidän puolueessa tarkoita sitä, etteikö eriäviä mielipiteitä hyväksyttäisi tai toisten mielipiteitä ei kuunneltaisi. Näistä mielipiteistä vain sitten pyritään aikaansaamaan yhteisymmärrys, jonka takana suurin osa ryhmästä on. Jos joku vielä tämän keskustelunkin jälkeen haluaa sitkeästi äänestää oman mielipiteensä mukaisesti on sekin mahdollista ilman ryhmästä erottamista tai muita sanktioita.

Läntisen Someron koulukeskushanke toteutettava tulevalla vaalikaudella

Läntisen Someron alueella toimii tällä hetkellä kaksi viiden kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa alakoulua. Lahden koulussa opiskelee koulutoimen alaisuudessa perusopetuksen 1-2-luokan 20 oppilasta ja perusturvan alaisuudessa toimii esiopetusyksikkö. Lisäksi Lahden koulun entisessä opettajien asuntolarakennuksessa toimii Sammalniityn päiväkoti. Pitkäjärven koulussa opiskelee perusopetuksen 3-4 luokan 36 oppilasta. Koulut on yhdistetty hallinnollisesti jo vuonna 1997, mutta samaan koulurakennukseen toimintaa ei ole vieläkään saatu.

Koulujen hallinnollisen yhdistämisen tavoitteena oli ettei alueella toimisi kahta kaksiopettajaista koulua ja monen ikäluokan yhdysluokkia. Tähän tavoitteeseen on päästy vain osittain johtuen siitä, että opetus tapahtuu kahdessa erillisessä yksikössä. Lahden alkuopetuskoulu toimii käytännössä yhden opettajan kouluna ja Pitkäjärven koulu kahden opettajan kouluna.

Siitä saakka kun koulut hallinnollisesti yhdistettiin, on puhuttu uuden alakoulun, esiopetuksen ja päiväkodin toiminnot yhteen yksikköön kokoavan koulukeskuksen rakentamisesta. Onko investointi vanhojen rakennusten saneerausta ja lisärakentamista vai tehdäänkö uusinrakennus. Siitä ei tunnuta päästävän yhteisymmärrykseen. Myös tulevan koulun paikka tuntuu olevan avoinna. Rakennetaanko se Pitkäjärvelle vai Lahden koulun paikalle vai kenties jonnekin aivan uuteen paikkaan. Kaikki mahdollisuudet ovat keskusteluissa välähdelleet.

Minun lapseni ovat jo alakoulusta ulos kasvaneet. Siksi minun onkin helppo katsoa asiaa ulkopuolisen näkökulmasta. Pitkäjärvelle rakentamista puoltaa koulun sijainti kylätaajamassa ja Lahden koulun paikka on liikenteellisesti ihanteellinen. Monelle Lahden koulu ja päiväkoti on Someron keskustaan suuntautuvan työmatkan varrella.

Rakennetaan koulu sitten kumpaan paikkaan tahansa, tulee hanke saada käyntiin mahdollisimman pian. Nykyisellään tilanne on kestämätön ja erityisen ikäväksi tilanteen tekee se, että kaikki halukkaat eivät mahdu alueen kouluihin, vaan heidät joudutaan ohjaamaan muualle.

Someron nykyisellä kouluverkolla alueelle sijoittuvan koulun koko tulisi olemaan n. 6o oppilasta ja 3 opettajaa. Ihan hyvän kokoinen koulu siis. Maksimissaanhan kolmiopettajaisessa koulussa voisi Someron kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan olla n. 80 oppilasta. Tällainen koulu- ja päivähoitoyksikkö toki voidaan rakentaa, mutta nykyisellä kouluverkolla sen toteuttamiseen ei saada valtionosuutta.

Vaikuttaa siltä, että ainakaan näin vaalien alla millään puolueella ei ole rohkeutta lähteä suunnittelemaan yhdenkään pienen koulun lakkauttamista. Ainakin tällaisen käsityksen olen saanut.

Itse olen kuitenkin miettinyt, onko pieni koulu omalla kylällä niin arvokas, että sen olemassaolon vuoksi kannattaa luopua kunnon opetustiloista, usean opettajan tuomasta asiantuntemuksesta, suuremmasta sosiaalisesta verkostosta ja monesta muustakin isomman koulun edusta.

Vaikka Lahden koulu onkin lähellä kotiani, en näe tätä läheisyyttä niin suurena itseisarvona, että sen vuoksi luopuisin monesta muusta tärkeästä asiasta. Lain mukaanhan kunnan pitää järjestää koululaisille kuljetus, mikäli koulumatkan pituus on yli viisi kilometriä. Somerolla lapsia tosin kuljetetaan paljon lyhyempiäkin matkoja koulumatkan vaarallisuuden yms. syiden vuoksi. Käsittääkseni kyläkoulujen oppilaista suuri osa on nykyiselläkin kouluverkolla kuljetusten piirissä.

Vitkuttelun aika on ohi. Kotikaupunkimme taloustilanne on niin hyvä, että rakennetaan se koulu omilla rahoilla. Mahdollisen valtionosuuden odottelu saattaisi lykätä hanketta vieläkin useilla vuosilla, vaikka kouluverkkoon puututtaisikin. 50-80 oppilaan uusi ja ajanmukainen koulu ja sen yhteydessä oleva  päivähoitoyksikö on niin vetovoimainen, että vähitellen myös lähialueen pienten koulujen alueelta alkaa tulla liikehditää tähän suuntaan. Jos tai kun rahat eivät enää jonain päivänä riitä, tehdään ne kipeät ratkaisut.

Onko koulu liian rankka paikka oppilaille ja opettajille?

Kouluympäristössä kuohuu taas. Emme ole vielä käsitelleet Kauhajoen tapahtumiakaan loppuun, kun uusi koulumaailmaa sivuava tragedia on uutisoitu. Oulun perhesurman kaikki osapuolet olivat läheisesti yhteydessä kouluun. Lapsille koulu oli opinahjo ja vanhemmille työpaikka.

Oulun tragedian myötä mieleeni on noussut väkisinkin kysymys siitä, miksi koulumaailmassa joillakin on niin rankkaa ja raskasta, että mieli järkkyy ja läheisille tehdään pahaa. Vaatiiko kouluyhteisö kaikilta osapuolilta liikaa vai eikö ongelmia huomata? Tai kenties ei olekaan olemassa riittävän hyviä toimintamalleja ja ohjeita havaittuihin vaaranpaikkoihin puuttumiseen?

Kauhajoen ja Oulun tragedioissa yhdeksi syylliseksi on noussut Suomen aselaki, joka on sallinut tappamiseen tarkoitettujen käsiaseiden helpohkon saannin. Nyt asiaa ollaan korjaamassa ja se onkin hyvä asia. Revolverit tai metsästysaseet eivät kuitenkaan ole ainoita aseita, joilla kanssaihmisiä  tai itseä voidaan vahingoittaa. Siksi pelkällä aselakiin puuttumisella ei pystytä pureutumaan ongelmien ytimiin, syihin, jotka ajavat ihmisiä näihin epätoivoisiin tekoihin.

Koulukiusaaminen tuntuu olevan yksi merkittävä syy kouluissa tapahtuvien murhenäytelmien syntyyn. Usein koulukiusatuksi joutuminen vaikuttaa uhrien koko tulevaan elämään. Osa aikuisiässäkin tehdyistä väkivallanteoista ja itsemurhista saattaa johtua kouluajan traumaattisista kiusatuksitulemiskokemuksista.

Koulukiusaamisen seuraukset tunnetaan ja sen kitkemiseksi kouluissa pyritään tekemään kaikki voitava. Yhteiskunnassa ja koulumaailmassa on kuitenkin jotain vialla, kun jatkuva kiusaaminen on edelleenkin mahdollista. Koulukiusaamisen estämiseksi tehtävä työ pitää saada kouluyhteisön jokapäiväiseksi toiminnaksi. Pelkällä valvonnalla ja puheilla ei välttämättä päästä tavoitteeseen, vaan asenteisiin vaikuttaminen on se tärkein tehtävä. Kaikki lapset pitää saada jo pienestä pitäen ymmärtämään, että jokainen ihminen on yhtä arvokas ja ihmisten erilaisuutta tulee hyväksyä. Joillekin näiden asioiden omaksuminen saattaa olla muita vaikeampaa. Heillä voi olla vaikeista kotioloista tai huonoista roolimalleista  johtuvia ongelmia tai muuta pahaa oloa, joiden vuoksi muodostunut heikko itsetunto ajaa heitä koulukiusaamisen kaltaisiin tekoihin. Nämä lapset ja nuoret tulee tunnistaa ja heidän ohjaamiseensa tulee varata muita enemmän voimavaroja.

Koulumaailmaa kehitetään koko ajan. Juuri nyt on ajankohtaista taito- ja taideaineiden sekä liikunnan lisääminen perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Edellisessä uudistuksessa edellä mainittujen aineiden osuus jäi kovin pieneksi. Oppiaineiden sisältöäkin voisi muokata luovuutta ja kädentaitoja kehittäviksi ja joitain asioita voitaisi hyvin oppia esimerkiksi luonnossa liikkuen.

Toivoisin myös, että koulussa vähennettäisi numeerista arviointia. Mielestäni annettujen tehtävien hyväksytysti suorittaminen olisi riittävä osaamisen mittari suurimmassa osassa perusopetuksen oppiaineita. Numeroarvioita käyttäisi lähinnä vain äidinkielessä, matematiikassa ja yhdessä vieraassa kielessä. Näin koulumaailma tulisi ehkä hieman vähemmän paineita aiheuttavaksi. Opettajillekin jäisi aikaa enemmän ohjata lapsia yhteiskunnassa pärjäämiseen kuin kokeisiin valmistautumiseen.

Ryhmäperhepäiväkoti Häntälään – no mikäettei

Someron keskustaan rakennetun toisen päiväkodin myötä kaikki ryhmäperhepäiväkodit suljettiin ja  perusturvalautakunta teki pidemmän aikavälin linjaukset päivähoidon organisoinnin suhteen. Linjauksen lähtökohtana on, että jokaiselle somerolaiselle lapselle tarjotaan hoitopaikka joko keskustan kahdesta päiväkodista, Somerniemellä sijaitsevasta päiväkodista, Pitkäjärvellä sijaitsevasta päiväkodista tai perhepäivähoidosta. Kotihoitoa tuetaan kaupungin toimesta Somero-lisällä.

Nyt, vastoin odotuksia, kaikki päiväkodit ovat täynnä ja perhepäivähoitajista huutava pula. Häntälän suunnan vanhemmat ovatkin hoitopaikkaongelmineen kirjelmöineet perusturvalautakunnalle toivoen ryhmäperhepäiväkodin perustamista Häntälään. Perusturvajohtaja Antti Parpo on perusturvalautakunnan aiempiin linjauksiin ja ryhmäperhepäivähoidon päiväkoti- tai perhepäivähoitoa korkeampiin kustannuksiin vedoten esittänyt, että Häntälään ei tulisi perustaa kyläläisten toivomaa päivähoitoyksikköä. Lautakunta ei kuitenkaan tehnyt vielä elokuun kokouksessa asiasta päätöstä suuntaan eikä toiseen, vaan palautti asian uudelleen valmisteltavaksi, jotta yksikön pidenpiaikainen tarve voidaan selvittää. Hyvä niin.

Asun Lahden koulun yhteydessä sijaitsevan Sammalniityn päiväkodin lähellä. Olen itse kuulunut siihen aktiivisten kyläläisten ryhmään, jotka ajoivat useiden vuosien ajan ryhmäperhepäiväkotia ja esiopetusta Lahden koulun entisiin opettajien asuntoihin. Teimme useita perusteltuja esityksiä, joita yleensä ei edes käsitelty missään kaupungin hallintokunnissa. Vihdoin tuli päivä, jolloin alueella ei ollut perhepäivähoitajia, eikä keskustan päiväkodissa tai ryhmäperhepäivähoidossa riittävästi hoitopaikkoja. En tarkkaan muista milloin Lahden ryhmis ja myöhemmin Sammalniityn päiväkoti perustettiin, mutta tällä hetkellä sinne olisi tulossa lapsia koko ajan enemmän kuin voidaan ottaa. Tarvetta siis on. Enää ei kyseessä ole väliaikainen päivähoitoratkaisu, vaan pysyvä yksikkö, jonka olemassaolo on kirjattu myös perusturvalautakunnan päivähoitolinjauksiin.

Toivonkin, että myös Häntälän alueelle voitaisi aikaansaada toimiva ja kysyntää vastaava päivähoitoyksikkö, johon Teeriharjulla oleva asunto tuntuisi olevan todella hyvä ratkaisu. Hoitopaikka työmatkan varrella olisi varmasti lapsiystävällisen kunnan tarjoamaa hyvää palvelua, jota myös haja-asutusalueilla asuvien tulisi saada. Hankkeen perustamiskustannukset olisivat varsin pienet. Kaupunkihan ei omista kiinteistöä, johon päivähoitoyhksikköä on suunniteltu, joten mikäli päivähoidon tarve alueella vähenisi niin ratkaisevasti, että toiminta pitäisi lopettaa, ei vuokratiloissa toimivan yksikön lopettaminen olisi millään muotoa ongelmallista.

Tsemppiä Annelle ja muille hankkeen puuhaihmisille. Prosessi voi olla pitkä ja omat lapset kasvaa kouluikään ennen kuin mitään tapahtuu. Niin minullekin kävi. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa pelkät omat intressit eivät voikaan olla etusijalla. Usein kuitenkin omista tarpeista kumpuaa näkemys muidenkin tarpeista ja pitkällä aikavälillä pystymme rakentamaan jotain uutta ja pysyvää.

Miksi maksaisin yhdistysten ja järjestöjen jäsenmaksuja?

Useimmat suomalaiset varmaankin ovat yhden tai useamman yhdistyksen jäseniä. Niin minäkin. Maksan vuosittain Jyty Somero ry:n, Someron omakotiyhdistyksen, Someron Pallo Lentopallo ry:n, Someron keskustan, Someron sydänyhdistyksen ja Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenmaksua. Suurista summista ei puhuta, mutta eipä ole tullut mieleen jättää maksuja maksamattakaan.

Miksi maksamme yhdistysten jäsenmaksua ja miksi yleensä kuulumme erilaisiin yhdistyksiin? Tällainen kysymys tuli mieleeni kun omakotiyhdistyksen hallituksen kokouksessa selasimme eronneita ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneitä jäseniä. Useat ovat liittyneet omakotiyhdistykseen voidakseen hyödyntää sen jäsenilleen kilpailuttamat sähkötarjoukset. Siis henkilökohtaista hyötyä tavoitellen.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että useinmiten yhdistyksiin ja järjestöihin kuulutaan siksi, että arvostetaan sen yhteiskunnassa tekemää työtä ja halutaan antaa oma pieni rahallinen tuki tämän työn edistämiseksi. Siksi aatteellisten yhdistysten tehtävänä ei ensisijaisesti olekaan tuottaa jäsenistölleen konkreettista hyötyä vaan pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että ne toiminnallan saavat aikaan myönteisiä muutoksia esimerkiksi lainsäädäntöön.

Tuntuu, että nykyisin kaikesta pitäisi saada itselle konkreettista hyötyä tai huvia ja mieluiten vielä niin, ettei itse tarvitse tehdä mitään. Vastuunkantajia ja tekiköitä jäsenistöstä on vaikea löytää. Ollaan  kaukana aatteellisesta yhdistystoiminnasta, jos hyöty ja huvi menevät perimmäisten tarkoitusperien edelle.

Yhdistystoiminta on parhaimmillaan yhteisöllista toimintaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lähtekäämme siis kaikki joukolla ja rohkeasti mukaan erilaisten yhdistysten ja järjestöjen toimintaan.  Jaetaan vastuuta ja tehdään yhdessä, niin kenellekään ei jää liian suurta työmäärää.

Hyvinvoiva henkilökunta hyvän kuntamaineen luojana

Voidaan kysyä, kumpi oli ensin? – Hyvämaineinen kunta vai hyvinvoiva- ja työtyytyväinen henkilökunta. Tämän kysymyksen esitin itselleni opiskellessani yritysviestinnän erikoistumisopintoja Turun ammattikorkeakoulussa. Olin valinnut opintoihin kuuluvan kehittämistyöni aiheeksi Someron kaupungin sisäisen viestinnän kehittämissuunnitelman laatimisen. Erilaisiin lähteisiin tutustuessani tulin vakuuttuneeksi hyvinvoivan, tyytyväisen ja työhönsä sitoutuneen henkilökunnan suuresta merkityksestä hyvän kuntamaineen muodostumisessa.

Hyvämaineinen kunta arvostaa työntekijöitään ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti sekä panostaa henkilöstökoulutukseen. Tällaisen kunnan työntekijät ovat sitoutuneita työyhteisöönsä ja ylpeitä työstään.

Kuntamaine voidaan määritellä kunnalle tärkeiden tahojen ja henkilöiden mielipiteenä kunnan todellisesta toiminnasta. Kuntamainetta rakennetaan niissä tarinoissa, joita ihmiset kertovat. Tarinat syntyvät ja leviävät erilaisissa tilanteissa, kuten kunnallisia palveluita käytettäessä, mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Ei siis ole samantekevää mitä kunnan työntekijä kertoo työnantajastaan asiakkailleen ja läheisilleen. Työhönsä ja työyhteisöönsä tyytyväinen henkilökunta viestii lähiverkkojensa välityksellä positiivista viestiä kunnasta.

Viestintä, erityisesti sisäinen viestintä, on yksi niistä keinoista joiden avulla henkilöstön työtyytyväisyyteen ja –hyvinvointiin voidaan suuressa määrin vaikuttaa. Viestintä tulisikin nähdä eräänlaisena koko organisaatiota verhoavana ”sateenvarjona” joka luo yhteisen vireen kaikelle toiminnalle tai ”liimana”, joka yhdistää yksiköitä ja toimialoja yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Viestintää tarvitaan kaikkialla yhteisössä ja se nivoutuu läheisesti henkilöstöhallintoon ja tietohallintoon ja markkinointi on osa sitä.

Tulevaisuudessa kunnilla tulee olemaan enenevässä määrin rekrytointiongelmia. Siksi ei olekaan samantekevää, minkälainen maine kunnalla on työnantajana. Kun tekijöistä on pulaa, voivat parhaat henkilöt valita työpaikkansa useasta sopivasta vaihtoehdosta. Silloin vaakakupissa painaa, ehkä palkkaakin enemmän, juuri kunnan maine.

Haluan olla mukana rakentamassa Someron kaupungista hyvämaineista kuntaa, jonka henkilökunta on tyytyväistä työhönsä ja työyhteisöönsä ja jonka vapautuvat työpaikat ovat haluttuja osaajien keskuudessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan hyvin suunniteltua ja organisoitua ulkoista ja sisäistä viestintää sekä työhyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Jos tässä onnistumme, ja lisäksi pystymme luomaan toimivat yhteistyömuodot lähikuntien, yritysten, yhdistysten ja muiden kaupungillemme tärkeiden tahojen kanssa, tulemme menestymään itsenäisenä maaseutukaupunkina.

• Lähde: www.kunnat.net

Artikkeli on julkaistu Someron keskustan vaalilehdessä.

Ilmaista mainosta

Pääsin sitten tänään valtuustoehdokaskolleegani Inkeri Majurin kanssa Somero-lehteen. Ilmaista mainosta siis 🙂

Vaikka olen aloittelija politiikan kentillä, en ole kokematon median kanssa toimimisen suhteen. Olen työni tiimoilta antanut lehdille useita jutunaiheita ja haastattelujakin vuosien varrella ja kuvani on useaan kertaan löytänyt tiensä paikallislehden sivuille. Olen myös opiskellut yritysviestintää ja siihen  ja työhöni liittyen kirjoittanut myös lehdistötiedotteita.

Tällainen yllättävä haastattelu, jonka perusteella juttu lehteen tehtiin, on melko haastava tilanne. Pitäisi pystyä vastaamaan moniin kysymyksiin eri aloilta. Pitää samalla miettiä mitä mieltä on, mitä asiasta oikeasti tietää ja mitä sopii lehden palstoilla julkisesti sanoa.

Onneksi toimittajat nykyisin suhtautuvat myönteisesti siihen, että pyydän jutun luettavakseni ennen kuin se julkaistaan lehdessä. Näin pystyn vielä tarkistamaan onko sanomani ymmärretty oikein. Mikään ei ole inhottavampaa kuin lukea lehdestä omaan suuhun laitettuja sanoja, joita en ole sanonut tai ainakaan tarkoittanut. Harvoin tällaisia tilanteita ammattitaitoisten toimittajien kanssa vastaan tulee. Useinmiten vastausviestissä voin vain todetan jutun olevan ok. Kaikkiin pikkujuttuihin ei edes kannata puuttua ja toimittajallahan on oikeus kirjoittaa jutusta omanlaisensa. Sitä kunnioitan. Faktavirheet kyllä korjaan aina. Mielestäni siten palvelen myös toimittajaa ja jutun julkaisevaa lehteä.

Julkisuuden suhteen voidaan käyttää tulesta perinteiseti käytettyä sananpartta ”hyvä renki, mutta huono isäntä”. Näinhän asia juuri on. Julkisuus on hyvä apulainen monessakin mielessä myös ehdokkaille. Jos sinut tunnetaan hyvin ennen ehdolle asettumistasi, on sinun helpompi saada ajatuksesi jäämään ihmisten mieliin. Tuttuihin kasvoihin ja tuttuun nimeen on helpompi yhdistää asioita.

Julkisuudella on myös kääntöpuolensa, jonka kanssa en halua missään vaiheessa joutua tekemisiin. Nykypäivän iltapäivälehtijounalismi on monessa kohtaa mennyt yli sietokyvyn. Esimerkiksi johtavien poliitikkojen yksityiselämällä ei tunnu enää olevan minkäänlaista lainsuojaa.

Uusi pistelaskutapa lentopalloliigaan

Pikapuoliin alkavalla kaudella Suomen lentopalloliigassa siirrytään uudistettuun pistelaskutapaan. Aiemmista vuosista poiketen pisteitä voi ottelusta saada nollasta kolmeen. 3-0 tai 3-1 voitosta voittajajoukkue saa kolme pistettä, kun taas 3-2 erälukemiin päättyneen ottelun pisteet jaetaan joukkueiden kesken siten, että voittaja saa kaksi pistettä ja häviäjä yhden pisteen. Aiemminhan voitosta sai aina kaksi pistettä riippumatta erävoittojen määrästä.

Lentopallon sääntöjä on vuosien varrella muutettu melko tiuhaan tahtiin. Välillä vähemmän aktiivisesti lajia seuraavien on varmasti hankalaa pysyä kartalla muutosten viidakossa. Mielestäni muutokset pelikentillä ovat useinmiten positiivisia, vaikka osa niistä jääkin yhden tai muutaman kauden kokeiluiksi.  Hyvä esimerkki tällaisesta kokeilusta on takavuosien jaksopelijärjestelmä, joka todettiin melko nopeasti huonoksi.

Muutoksia tapahtuu myös juniorisarjojen säännöissaä. Näiden sääntömuutosten tavoitteena on tietysti pyrkiä aikaansaamaan sellaisia pelejä, joissa lapset ja nuoret mahdollisimman hyvin kehittyvät pelaajina. Usein  muutokset kuitenkin tuntuvat puhuttavan valmentajia, pelaajia ja vanhempia. Kaikki eivät ole aina samoilla linjoilla kuin sääntöjä nikkaroivat lentopalloliiton ja alueiden asiantuntijat. Esimerkiksi tänä syksynä on kritisoitu C-juniorien aluemestaruussarjassa pakollista ala-aloitusta. Mene ja tiedä. Ilmeisesti tarkoituksena on estää kovien hyppysyöttöjen liian suuri rooli. Säännöt ovat kuitenkin samat aina molemmin puolin verkkoa, eikä niistä kovin suurta meteliä kannata pitää.

Lähdetään taas avoimin mielin alkavaan lentopallokauteen ja nautitaan peleistä kentillä ja niiden laidoilla.

Jännitystä lentopallokatsomossa

Tämään pääsin pitkän kesätauon jälkeen lentopallokatsomoon. Someron ylpeys, lentopallon naisten SM-liigassa pelaava Sopa, kohtasi kotisalissaan Suomen Cupin ensimmäisessä puolivälieräottelussa rakkaan vihollisensa, LP Viestin Salosta. Ennakkosuosikin paineet olivat harjoitusotteluiden perusteella Salolaisilla. Taisivat salolaiset tullakin Somerolle hieman takkiauki mentaliteetilla. Ensimmäisen erän nimittäin vei nimiinsä kotijoukkue. Ottelu oli hyvin tasainen ja eriä voitettiin vuorotahtiin. Voittaja selvisi vasta viidennen erän jatkopalloissa. Valitettavasti voitto lipsahti tällä kertaa salolaisille. Ottelu oli kuitenkin jännittävä ja siten myös katsojat saivat vastinetta pääsylippuun sijoittamilleen euroille. Mitään huippulentopalloa tässä vaiheessa kautta ei tosin ollut tarjolla. Virheitä tehtiin puolin ja toisin, eikä pelaaminen selvästikään ollut vielä aivan sitä, mitä sen liigatasolla pitäisi olla.

Cup-pelit jatkuvat lähes parin viikon päästä, torstaina 16.9. Salossa pelattavalla toisella ottelulla. Siellä Somerolaisten pitäisi sitten ottaa vieraskentällä vähintään 3-1 voitto jatkaakseen suoraan välieriin. Helppoa se ei Salohallissa varmastikaan tule olemaan, mutta uskoa ei tässä vaiheessa saa menettää. Vielä 3-2 voittokin antaa mahdollisuuden jatkopaikkaan, joskin 15 pisteeseen pelattavan lisäerän voitolla.

On hienoa, että Somerolla pelataan lentopalloa liigatasolla. Se on erittäin tärkeä tekijä kaupungin tunnettuuden kannalta. Näkyväthän liigaottelujen tulokset valtakunnan mediassa ja sen lisäksi kaikki alue- ja paikallislehdet kirjoittavat liigalentopallosta siellä missä sitä pelataan. Someron kaupunki on ymmärtänyt liigalentopallon tuoman mediajulkisuuden arvon ja tukenut jo usean vuoden ajan Somerolaista huippulentopalloilua.

Näkyvyyden lisäksi tämän tason urheilu on hyvä esimerkki lapsille ja nuorille. Somerolla onkin juniorilentopallotoiminta korkealla tasolla. Vuosittain sekä Sopassa pelaavat tyttöjuniorit, että Voimassa pelaavat poikajuniorit ovat mukana aina  SM-tasolla saakka. Myös maailman suurimmasta juniorilentopalloturnauksesta, Power Cupista, Somerolaisjoukkueilla on useita hyviä sijoituksia ja jopa mitallisijoja. Aina silloin tällöin joku somerolaisjuniorikin on löytänyt pelipaikan  liigatasolta. Sopan joukkueeseen kuuluu tälläkin hetkellä pari omaa juniori-ikäistä pelaajaa.