Pääministeri Matti Vanhanen ehdotti vähän aikaa sitten, että Suomeen pitäisi muodostaa pieniä väljästi asuttuja puutarhakaupunkeja, joilla olisi omat lähipalvelut ja työpaikkoja lähellä asuinpaikkaa. Hän sai milipiteillään niin kutsutusti lunta tupaa poliittisen kentän molemmilta laidoilta tasapuolisesti. Muiden puolueiden mielestä suomalaiset pitäisi sijoittaa rautateiden varsille tiiviisti rakennettuihin kerrostalolähiöihin, joista kuljetaan junalla töihin pääkaupunkiin tai muihin suuriin keskuksiin. Näin minä ainakin asian ymmärsin.
Ajattelin heti Matin ajatuksesta kuulessani, että onpa hieno ajatus. Tällaisia väljään asuttuja pieniä puutarhakaupunkejahan meillä on ympäri kaunista kotimaatamme. Miksipä emme kehittäisi niitä. Miksi vireät ja vihreät pikkutaajamat pitäisi näivettää ja siirtää ihmiset suurkaupunkien liepeille kerrostaloihin. 60- ja 70-luvuillahan nähtiin mitä siitä seurasi, kun maaseudun väki joutui pakon edessä siirtymään kaupunkeihin.
Tästä asiasta suomalaiset pääsivät äänestämään jo ennakkoon. Yle Uutiset teetti Taloustutkimuksella kyselyn asiasta ja tuloshan oli aivan selvä. Kyselyyn vastanneista 53 prosenttia haluaisi asua juuri tällaisissa Matin esittämissä väljästi maaseudulla tai kaupinkien läheisyydessä sijaitsemissa taajamissa. Kyselyn mukaan eniten tällaista yhdyskuntarakennetta kannattivat lapsiperheet, joista 55 prosenttia piti mallia hyvänä.
On hienoa, että asiasta alettiin käydä keskustelua juuri kunnallisvaalien alla. Minun on vaikea kuvitella, että minkään puolueen valtuutetut tietoisesti lähtisivät oman pikkukaupunkinsa tai pikkutaajamansa alasajoon suurkaupunkien tukemiseksi. Puolueiden suuret linjat ja ideologiat ovat kuitenkin se perusta, jolta myös kunnallinen demokratia toimii. Miksi äänestäisit sellaista ehdokasta, jonka puolue ei selvästikään halua puolustaa sitä yhdyskuntarakennetta ja asumismallia, jota itse kannatat?
Riitta Anneli 