Tuolla otsikolla Turun Sanomat kirjoitti viime keväänä artikkelin Somerosta ja sen elämästä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Someron traktorirallit ja suuret sikamäärät saivat mediajulkisuutta.
Olen miettinut viestinnän näkökulmasta Someron mainetta Suomen suurinpana maaseutukaupunkina ja nähnyt sen aina positiivisena asiana, jota kannattaa korostaa ja käyttää hyväksi kuntakuvan luomisessa. Nyt Salon seudun suuren kuntaliitoksen ja jo aiemmin tapahtuneen Loimaan kaupungin ja kunnan liittymisen myötä, asemamme tässä mielessä on menetetty. Kaupunkimme ei enää olekaan suurin maaseutukaupunki.
Nämä puheet landeimmasta tai junteimmasta kaupungista aiheuttavat hilpeyttä muualla asuvissa ja joskus hieman harmia somerolaisten mielissä. Onko tuo julkisuus kuitenkaan loppujen lopuksi negatiivista? Moni on varmaan luonut niiden perusteella Somerolsta mielikuvan suuresta, vauraasta ja elävästä maaseutukaupungista, johon kannattaa käydä tustustumassa.
Someron kaupunki uudisti logonsa ja sloganinsa jokin aika sitten. Uusi retrohenkinen logo ei ole oikein vielä löytänyt paikkaansa, eikä sitä ole myöskään riittävästi käytetty, jotta se olisi iskostunut ihmisten mieliin. Luulempa, että moni somerolainenkaan ei sitä pelkkänä visuaalisena elementtinä tutuksi tunnistaisi. Kaupungin tulisikin kiireen vilkkaa laatia selvät ohjeet ja järjestää koulutusta henkilökunnalle logon käytöstä. Esimerkiksi kaupungin kotisivulla logoa ei näy lainkaan. Miksi?
”Maaseudun vilskettä ja kaupungin rauhaa” -slogan on vähitellen alkanut tuntua aina vain mukavammalta. Siinä on tavallaan heitetty häränpyllyä perinteisillä ajatuksella maaseudun rauhallisuudesta ja urbaanista vilkkaudesta. Slogan on selvästi hyväntuulinen ja positiivinen. Siinä on pilkettä silmäkulmassa.
Somerolle on kuulopuheiden mukaan perustettu markkinointiryöryhmä, jonka tavoitteena on käsitääkseni markkinointiviestinnän tehostaminen. Toivottavasti näemme pian työryhmän aikaansaannoksia.
Riitta Anneli 