Olen lopettanut tämän blogin ylläpidon ja avannut uuden blogin osoitteessa http://riittar.wordpress.com
Tervetuloa lukemaan.
Luonto herää
Eilen oli kevään ensimmäinen lämmin päivä ja luonnon herääminen kevääseen lähti liikkeelle hurjin harppauksin. Tänään lämpömittari kipusi jo reiluisti yli 20 asteen, vaikka päivä on ollut enimmäkseen pilvinen. Hyvä niin. Jos auriko olisi, tänään Helatorstaina paistaut täydeltä terältä, niin kovin moni olisi polttanut ihonsa.
Kävin vilkuilemassa kotipihan puiden heräämistä ja löysin upeat Saarnivaahteran kukinnat ja Koivutkin puhkeavat varmasti jo huomenna hiirenkorville. Nauttikaamme siis ihanista kevätpäivistä ja valosta.
Nautitaan talvesta
Vuosi on alkanut harvinaisen talvisena. Lämpötila on koko alkuvuoden liikkunut kymmenen miinusasteen alapuolisissa lukemissa ja luntakin on tuprutellut tasaiseen tahtiin koristaen luonnon upeaksi.
Sunnuntaina syödään mustikkapiirakkaa
Nykypäivänä tulee leivottua kovin harvoin. Minäkin ostan kaupan pakastealtaasta mielelläni puolivalmiita pullia, joita sitten paistelen vieraille ja kotiväelle kahvin seuraksi.
Joskus on kuitenkin mukava myös leipoa jotakin helppoa, nopeaa ja herkullista. Tähän tarpeeseen olen kehittänyt hieman tavanomaista kevyemmän mustikkapiirakan ohjeen, jonka haluan nyt jakaa myös muille pikaleivonnan harrastajille. Kokeile – et varmasti pety.
Terveisiä Äkäslompolosta
Minulla oli mahdollisuus osallistua Lounais-Hämeen ja Kanta-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymien Yllästunturin juurelle Äkäslompoloon suuntautuneelle seminaarimatkalle. Majapaikkanamme oli Kuerkievarin koulutuskeskus, jossa vietimme neljä luennoilla, kokouksilla, neuvotteluilla, kulttuurilla ja liikunnalla täytettyä seminaaripäivää.
Matkamme tarkoituksena oli uusien luottamushenkilöiden perehdytys ammatillisen koulutuksen hallinnollisiin kiemuroihin ja selvitellä hallitusten ja virkamiesten mielipiteitä kuntayhtymien yhdistämiseen. Opetusministeriö on ohjeistanut kuntayhtymiämme yhteistyöhön parashankkeen nimissä. Ensimmäinen askel on otettu ja jatkossa näemme mihin se vie.
Luentojen ja neuvottelujen lisäksi ohjelmassamme oli mm. Äkäslompolon kappelissa järjestetty Petri Laaksosen lämminhenkinen konsertti, patikointia luonnossa ja päivällinen elämysravintola Haltiankammissa, jonka jälkeen kävimme vielä paikallisessa tanssipaikassa katsomassa ja kuulemassa Anne Mattilaa.
Itselleni mieliinpainuvin kokemus oli Ylläksen huipulle kiipeäminen. Olimme Kati Fonsell-Laurilan kanssa ainoat haasteen vastaan ottaneet. Kiipesimme tunturille huoltotietä pitkin, mutta kyllä se silti koville otti. Nousu oli todella jyrkkä ja vastatuuli lisäsi nousun raskautta. Reilun tunnin patikoinnin jälkeen huipulle päästessämme näky ja tunne olivat kuitenkin ennenkokematotomat ja tavoitteen saavuttaminen tuntui raskaan taivalluksen jälkeen mukavalta, varsinkin kun tiesi paluumatkan olevan huomattavasti helpompi. Huipulta avautui huikeat maisemat Lapin erämaihin. Kivisiä tuntureita näkyi joka suuntaan silmänkantamattomiin.
Syyskuun pitäisi olla parasta ruska-aikaa, mutta tänä vuonna Lapin ruska kalpeni täysin etelän ruskalle. Väriloiston näimme vasta kotiin saapuessamme. Ja kotiinhan on aina matkalta mukava tulla.
Kuvia Yllästunturin huipulta ja juurelta löytyy kuvagalleriasta.
Kukkajuhlassa oli mukavaa
Somerolla vietetään parhaillaan kesäistä Suviheinäviikkkoa. Reilun viikon aikana järjestetään lukematon määrä erilaisia tapahtumia jalkapalloturnauksesta kesäteatteriin ja heinänniitosta rock-konserttiin.
Tänään oli ohjelmassa Kiiruun puistossa järjestetty Kukkajuhlan nimellä kulkeva ekologinen lastentapahtuma. Poikkesin siellä kameran kanssa ja nautin näkemästäni. Tällaista tarvitaan lisää. Eivät lapset tarvitse viihtyäkseen ympärilleen melua ja kalliita härveleitä. Käpylehmät, peltipurkit ja kukkaseppeleet riittävät aivan hyvin.
Tallensi kuvagalleriaan ison joukon kuvia. Jos haluat jostakin kuvasta tulostuskelpoisen version, niin laitapa sähköpostia, niin lähettelen sellaisen sinulle.
Kukkajuhlassa kaikilla oli mukavaa
Sunnuntaina kauppaan
Suomessa on pitkään väännetty kättä kauppojen sunnuntaiaukiolosta. Nyt näyttää siltä, että asiaan on tulossa vihdoin järkevä ratkaisu. Kaikki kaupat saisivat suunnitelman mukaan olla avoinna myös sunnuntaisin klo 12-18 ympäri vuoden, ja pienten, alle 400 neliön, kauppojen aukioloa ei rajoitettaisi lainkaan. Juhlapyhinä kaupat olisivat suljettuina kuten tänäkin päivänä.
Itse olen pitänyt käytyä keskustelua aivan turhana. En ymmärrä mikseivät kaupat voisi olla avoinna myös sunnuntaisin, jolloin myös säännöllistä päivätyötä tekevillä ihmisillä on mahdollisuus niissä käydä. Kaupan työntekijänkään näkökulmasta sunnuntaiaukiolo ei mielestäni ole huono asia. Sunnuntaityöstähän maksetaan kaksinkertainen palkka, josta syystä halukkaita sunnuntaityön tekijöitä varmasti riittää. Ympärivuotinen sunnuntaiaukilo luo lisää työntekomahdollisuuksia myös opskelijoille.
Koivut hiirenkorvalla
Kevät on edennyt jo siihen vaiheeseen, että koivut ovat ehtineet hiirenkorvalle. Hienoa. Kesäihmisenä jaksan keväästä toiseen iloita luonnon heräämisestä, valon lisääntymisestä ja lämmöstä. Tuntuu siltä, että kasvan pituuttakin muutaman sentin kevään myötä. Pimeän ja ankean syksyn ja talven jälkeen kaikki tekeminenkin maistuu ihan erilaiselta. En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin, joiden sormet syhyisivät puutarhanhoidon pariin. Ainut, mistä innostun, on puiden oksien leikkaaminen. Se homma kun hoituu loistavasti pystyasennossakin, eikä tarvitse kykkiä tai kontata maassa.
Siispä nautitaan keväästä ja tulevasta kesästä. Kumpikin menee valitettavan nopeasti ohi ja olemme taas piemeässä syksyssä.
Sosiaalisen median pauloissa
Talvilomaviikko lähestyy uhkaavasti loppuaan. Huomenna taas pitäisi palata arkeen. Lomani on hurahtanut pitkälti tietokoneen näyttöruudun äärellä. Olen nimittäin pahasti hurahtanut sosiaalisen median maailmaan.
Aivan kaikilla ei varmasti ole käsitystä siitä mitä kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan, joten valaisen hieman asiaa. Olet varmaan kuullut ja ehkä käyttänytkin erilaisia internetissä toimivia palveluita, kuten blogit, wikit, ircit, mese tai facebook. Joku saattaa olla käyttänyt myös opiskelussaan verkko-oppimisympäristöä, esimerkiksi moodlea. Sosiaalinen media on siis internetissä yleensä avoimen lähdekoodin alustoilla tapahtuvaa käyttäjien itsensä tuottamaa sisältöä ja vuorovaikutteista viestintää. Tämä on ihan itse keksimäni luonnehdinta käsitteelle.
Wikipedian sanoo asian näin vaikeasti:
”Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin.”
Minä siis olen hurahtanut tähän sosiaaliseen mediaan tällä viikolla. Olen luonut kolme yhteisöä, joista yhden toiminta on jo lähtenyt mukavasti liikkeelle. Pari muuta on vielä vähän kehittelyn alla, enkä ole kutsunut niihin vielä jäseniä. Oman yhteisön luominen on todella helppoa, mutta jäsenten mukaan saaminen saattaakin olla haasteellisempi juttu. Aivan kaikille osallistumiskynnys ei ole vielä kovin matala, eivätkä kaikki vielä uskalla kirjautua tutunkaan perustamaan yhteisöön.
Koulutuksen ammattilaisena liityin jokin aika sitten mukaan Sosiaalinen media oppimisen tukena -yhteisöön (sometu) ja sieltä sainkin idean omienkin yhteisöjen luomiseen. Sometussa on yli 800 sosiaalisen median opetuskäytöstä kiinnotumutta jäsentä. Sometu on kaikille avoin ja löytyy osoitteesta http://sometu.ning.com
Yhteisöissä mukana olo on koukuttavaa puuhaa. Jokainen Facebookissa mukana oleva varmaan tietää, että siellä on käytävä, vaikka periaatteessa ei mitään asiaa olisikaan. Vaikka yhteisön luominen onkin teknisesti helppoa, on sen ylläpito hieman työlästä. Ensin pitää miettiä asia, jonka ympärille yhteisö luodaan ja kutsua samanhenkisiä ihmisiä jäseniksi. Eikä sekään vielä riitä, vaan jäsenet on myös pystyttävä saamaan aktiivisiksi osallistujiksi. Yhteisön ylläpitäjän on pakko avata keskusteluja ja kirjoittaa blogikirjoituksia, jotta jäsenten mielenkiinto säilyisi ja hekin aktivoituisivat kirjoittamaan.
Itse luomani yheisöt ovat kaikki suljettuja. Niihin voi liittyä jäseneksi vain sähköpostitse saamansa kutsun linkistä ja sivuja voivat nähdä vain jäseniksi kirjautuneet. Uskon, että suljetussa yhteisössä on helpompi tuoda mielipiteitään julki, kuin koko maailmalle avoinna olevissa yhteisöissä. Yhden yhteisön tulen todennäköisesti avaamaan lähitulevaisuudessa myös julkiseksi. Osoitteen julkaisen sitten täällä blogissani, joten käypä katsomassa.
Tuu tuu tupakkirullaa…
”Tuu tuu tupakkarullaa
– mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä
– hämäläisten Härkätietä.”
Edellä olevan laulun sanoihin me somerolaiset ja monet muutkin suomalaiset ovat nukahtanut jo vuosikymmenten ja -satojenkin aikana. Itselleni laulu on enemmänkin totta. Turusta Hämeenlinnaan johtava Turuntie tai Härkätie, kummaksi sitä missäkin kohtaa kutsutaan, näkyy kotini ikkunasta.
Linja-autoja Turuntiellä kulkee nykypäivänä hyvin harvoin. Siksi meillä eteläisen Suomen ytimessä asuvilla maalaisilla ei olekaan elinmahdollisuuksia ilman omia henkilöautoja. Sama koskee suurinta osaa laajan kotimaamme haja-asutusalueilla asuvia ihmisiä.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen on ehdottanut, että painopiste nykyisestä auto- ja ajoneuvoverotukesta pitäisi siirtää ajan, paikan ja ajoneuvojen päästöjen määritämiin kilometripohjaisiin maksuihin.
Ehdotus yksityisautoilun verotuksen muuttamisesta sinänsä on kannatettava ajatus ja vaikuttaa siltä, että Vehviläisen ehdotuksessa saattaisi olla siemen hyväänkin malliin.
Itse maaseudulla, julkisen liikenteen ulottumattomissa, asuvana näen ajoneuvon ”kotipaikan” vaikutuksen maksuihin hyvin merkittävänä. Haja-asutusalueella, jossa julkista liikennettä ei ole, tulisi maksujen olla selkeästi pienemmät kuin taajamissa, joissa joukkoliikenne on yhteiskunnan tuella hyvin hoidettu ja kaikkien ulottuvilla.
Nykyinen järjestelmä, joka rankaisee yksityisautoilua tasapuolisesti kaikkialla Suomessa, tulisi ehdottomasti romuttaa ja luoda haja-asutusalueilla asuvien yksityisautoilua suosiva järjestelmä, joka samalla suosisi taajamien joukkoliikenteen käyttöä niissä tapahtuvan yksityisautoilun kustannuksella.
Hieman ennen Vehviläisen esitystä uutisoitiin hallituksen olevan muuttamassa verotuksen työmatkavähennystä suoraviivaiseen ja yksinkertaiseen malliin, jossa kaikki saisivat samansuuruisen pelkästään työmatkan pituudesta riippuvan vähennyksen.
Ehdotus vaikuttaa ensilukemalta hyvältä, mutta sisältää ikävän julkisen liikenteen käyttöä suosivan vaikutuksen. Tosiasiahan on, että valtio ei varmasti halua nostaa työmatkavähennyksen kokonaisvaikutusta verotuloihin. Jos siis siirrytään yhteen kilometrihintaan, häviävät ne, jotka ovat nykyisin saaneet korvauksen oman auton mukaan.
Nämä kaksi hallituksen päätösvallassa olevaa asiaa tulisikin niputtaa yhteen, jotta muutosten yhteisvaikutukset voidaan ottaa huomioon.
Paras hankkeen, kuntien yhdistymisen ja valtion rationalisointitoimien vuoksi kuntien ja valtion palvelut karkaavat yhä kauemmas, joka osaltaan lisää yksityisautoilun tarvetta.
Riitta Anneli 